ROVANIEMEN SEUDUN RIISTANHOITOYHDISTYS

Toiminnanohjaaja Matti Ylijääskö

Kaukonkuja 12 (Paavalniemi)

96400 ROVANIEMI

Puh.  016-383 351 (Toimistoaika tiistaisin klo 17.00-20.00)

E-mail: matti.ylijaasko@roi-rhy.inet.fi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

    Rovaniemellä  31.8.2000

 

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta

Varapuh.joht. Väinö Vainio

Kaisaniemenkatu 4 A  7 krs, PL 820

00101 HELSINKI

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjeenne 18.8.2000 dnro 221/4/2000

 

 

VASTASELITYS LAPIN RIISTANHOITOPIIRIN LAUSUNTOON 16.8.2000

 

 

 

Valituksen tutkimisedellytykset

 

Lapin riistanhoitopiirin lausunnon johdosta Rovaniemen seudun riistanhoitoyh­distys toteaa vastaselityksenä sekä valitusperusteiden täydennyksenä seuraavaa:

 

Rovaniemen seudun riistanhoitoyhdistyksen kahdeksasta johtokunnan varsinai­sesta jäsenestä kuusi kannatti valituksen tekemistä Lapin riistanhoitopiirin vali­tuksen kohteena olevasta päätöksestä 27.5.2000.  Metsähallituksen johtokuntaan määräämää edustaja ei ottanut asiaan kantaa.  Yhdistyksen johtokunnan puheen­johtaja luki puhelimessa jokaiselle johtokunnan jäsenelle valituksen kohteena olevan Lapin riistanhoitopiirin päätöksen.

 

Lapin riistanhoitopiirin lausunnossa mainittu kantelu ei ole tullut tiedoksi Ro­vaniemen seudun riistanhoitoyhdistyksen johtokunnalle eikä sen puheenjohtajal­le eikä kanteluasian mahdollisilla ratkaisuilla ole merkitystä tämän valitusasian ratkaisulle. 

 

Kansalaisten perusoikeuksien turvaaminen ja perusoikeuksien asema viranomaisharkinnassa

 

Keskeinen erimielisyys Rovaniemen hirvilupien puoltokiistassa koskee kansa­laisten perusoikeuksia ja niiden turvaamista jaettaessa valtion maiden hirvituot­toa.  Kansalaisten kannalta kyse on huomattavan taloudellisen edun jakamisesta, sillä pääosa eli 60 % koko Rovaniemen rhy:n hirvikiintiöstä tulee valtion mailta.   Tämä tarkoittaa tänä vuonna n. 700 hirveä ja 5-7 miljoonan markan potin jaka­mista kansalaisille. 

 

Rovaniemen seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella metsästää noin 2400 henki­löä syksyisin hirveä, ja näistä henkilöistä n. 800 on sellaista, joilla ei ole mitään muuta metsästysmahdollisuutta.  Näistä muuta metsästysmahdollisuutta vailla olevista henkilöistä n. 600 asuu Rovaniemen kaupungissa, ja he joutuvat lunas­tamaan Metsähallitukselta erillisen hirvenmetsästysluvan saavuttaakseen saman­arvoiset oikeudet metsästää valtion mailla kuin Rovaniemen maalaiskunnassa asuvat metsästäjät.

 

Hirvilupa-asioissa käytetään valtionhallintoon kuuluvaa julkista viranomaisval­taa, mikä tapahtuu virkavastuulla.  Perustuslaissa turvattuihin keskeisiin perus­oikeuksiin kuuluvat yhdenvertaisuus lain edessä, oikeus hyvään hallintoon sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.  Julkisen vallan on lisäksi nimenomaan turvatta­va perusoikeuksien toteutuminen (HM 16 a § 1 mom.). 

 

Kuluvan vuoden maaliskuun 1. päivästä lukien Suomen hallitusmuodon määrittämät perusoikeudet viranomaisharkinnassa ovat ensisijaisia ja perusoi­keudet sivuuttavat alemman tasoisiin säädöksiin perustuvat määräykset. 

 

Juuri kansalaisten perusoikeuksien toteutumisen turvaamiseksi Rovaniemen seudun riistanhoitoyhdistys on joutunut valittamaan Lapin riistanhoitopiirin päätöksistä sillä rhy:n johtokunta ei halua käyttää viranomaisvaltaa siten, että kansalaisten perusoikeuksia tietoisesti loukataan.  Tästä syystä Rovaniemen seudun rhy valituksensa tueksi vetoaa edellä mainittuihin perusoikeuksiin.

 

Kaikilla hirvilupien hakijoilla on samanarvoiset oikeudet vaatia valtion maiden hirvituotto jaettavaksi tasan Rovaniemellä.  Lapin riistanhoitopiiri katsoi maa­seutuelinkeinojen valituslautakunnan 9.10.1999 vahvistamassa ratkaisussa dnro 253/4/99 tarpeelliseksi ja perustelluksi metsästyslain 26 §:n perusteella tasapuo­lisuuden turvaamiseksi puuttua Sallassa kuntalaisten keskinäiseen tasavertaisuu­teen jaettaessa Sallan rhy:n alueen valtion maiden hirvilupia.  Erityisesti Ro­vaniemen kaupungissa asuvilla metsästäjillä on heidän erityisasemansa johdosta huomattavasti paremmat perusteet vaatia tasapuolisuuden noudattamista valtion maiden hirvipotin jaossa Rovaniemellä.  Näin siksi, ettei Sallan metsästäjien tarvitse maksaa metsästysoikeuden saamiseksi valtion maille ja lisäksi lähes kaikilla Sallan metsästäjillä on jonkinlainen muu metsästysmahdollisuus koti­kunnassaan olevilla yksityismailla. 

 

Valtion maiden suhteellinen osuus Rovaniemen rhy:n ja Sallan rhy:n toimialu­eella on jokseenkin samansuuruinen.  Kun viranomainen eli riistanhoitopiiri on velvollinen samanlaisissa tapauksissa tekemään samanlaisia ratkaisuja, Lapin riistanhoitopiiri ei voi antaa perusoikeuksiin kuuluvaa tasapuolisuusperiaatetta loukkaamatta Rovaniemen riistanhoitoyhdistykselle kansalaisten tasavertaisuut­ta eri tavalla kohtelevia ohjeita kuin Sallan tapauksessa.  Samaan tilanteeseen johtaa kansalaisten oikeus edellyttää piirihallintoviranomaiselta hyvää hallinto­tapaa.

 

Edellisissä puoltoperusteissa Rovaniemen maalaiskunta oli jaettu kuuteen eri lohkoon, joka johti siihen, että kansalaisia kohdeltiin todella eriarvoisesti ja jopa mielivaltaisesti.  Lohkon rajana olevan tien toisella puolella metsästävä saattoi saada valtion maille jopa kolminkertaisesti hirvilupia verrattuna samoja hirviä pyytävään tien toisella puolella asuvaan metsästäjään. Johtokunnan enemmistö katsoo, ettei se viranomaisena voi tällaista eriarvoisuutta määrätä.

 

Lapin riistanhoitopiirin määräykset valtion sekä yksityismaiden samanarvoisesta kohtelusta samalla lohkolla tarkoittavat juuri vanhan lohkojaon palauttamista. Samaan tähtäävät Lapin riistanhoitopiirin perustelemattomat väitteet puoltope­rusteiden epäselvyydestä ja tulkintavaikeuksista.  Varatuomareiden Pentti Ylinivan ja Jarmo Kiurun 12.4.1999 laatimassa muistiossa vaaditaan nimen­omaan vanhan lohkojaon ja eriarvoisuuden palauttamista.  Lapin riistanhoitopii­rin riistapäällikkö on sanomalehti Lapin Kansan lehtijutussa 28.8.2000 ilmoitta­nut selkeästi hyväksyvänsä tämän vaatimuksen ja lisäksi katsovansa, että eri riistanhoitoyhdistyksissä pitää olla erilaiset puoltoperusteet. Rovaniemen seudun riistanhoitoyhdistys katsoo, ettei tällaiselle menettelylle ole perusteita ja että nimenomaan tasapuolisuutta valtion maiden osalta tulee harkita samojen perus­teiden mukaan kaikissa Lapin riistanhoitopiirin alueella toimivissa riistanhoi­toyhdistyksissä, joissa valtion maiden suhteellinen osuus on merkittävä.

 

 Lisäksi Lapin riistanhoitopiiri hyväksyessään kaksi eri kertaa Rovaniemen rhy:n johtokunnan tekemät puollot hirvilupapäätöksissään vuosina 1999 ja 2000 on samalla kertaa myös hyväksynyt puoltoperusteiden oikeellisuuden.  Hallitus­muodon turvaamaan hyvään hallintotapaan ei kuulu se, että päättävä viranomai­nen ensin hyväksyy lausunnonantajan esityksen päätöksekseen, mutta toteaakin heti perään lausunnonantajan esitykset lainvastaiseksi tai epäselviksi tai muuta vastaavaa.  Kun päättävä viranomainen hyväksyy lausunnonantajan esityksen, tällöin päättävä viranomainen hyväksyy esityksen mahdollisine puutteineen eikä viranomainen ole oikeutettu riistanhoitopiirin esittämiin jälkikaneetteihin.  Tällainen riistanhoitopiirin menettely johtaa nimenomaan hallinnolliseen mieli­valtaan ja aiheuttaa sen, että kansalaiset joutuvat keskenään vastatusten, kuten Rovaniemellä nyt on tapahtunut.

 

Rovaniemen seudun rhy:n johtokunnan ja Lapin riistanhoitopiirin välisessä erimielisyyksissä oleellista on myös se, missä tarkoituksessa julkista valtaa käytetään.  Rovaniemen seudun rhy:n johtokunta pyrkii vain turvaamaan kansa­laisten tasavertaisen kohtelun jaettaessa valtion maiden hirvituottoa.  Lapin riistanhoitopiirin hallituksen tarkoitus on taas palauttaa entinen lohkojako ja siitä aiheutuva kansalaisten eriarvoisuus.  Hallituksen esityksessä (1993 vp-HE 309 todetaan sivulla 27 suoraan, että perusoikeuksien luonteesta johtuva vaati­mus perusoikeuksien rajoitusten perustumisesta eduskunnan säätämään lakiin merkitsee kieltoa rajoittaa perusoikeuksia hallinnollisin toimenpitein tai lakia alemman asteisin normein kuten asetuksella, kunnallisella järjestyssäännöllä tai viranomaisten antamilla määräyksillä..  Rajoitusvaatimus tarkoittaa nimen­omaan sitä, että eduskunta kussakin yksityistapauksessa erikseen antaa oikeuden rajoittaa perusoikeuksia.

 

Metsästyslain 70 §:n 3 mom. sisältää määräykset mm. riistanhoitoyhdistyksen johtokunnan jäsenten ja yhdistyksen toimihenkilöiden virkavastuusta.  Tästä johtuu, että johtokunnan jäsenet ja toiminnanohjaaja ovat velvollisia noudatta­maan ja kunnioittamaan mm. hirvilupahakemuksia käsitellessään ensimmäiseksi kansalaisten perustuslaissa taattuja perusoikeuksia, hallintomenettelylakia, metsästyslain 26 §:n määräystä tasapuolisuudesta valtion maiden hirvilupien jaossa ja vasta tämän jälkeen ylempien viranomaisten ohjeita ja määräyksiä. 

 

Puoltoperusteista yleensä

 

Rovaniemen rhy:n nykyisin käyttämät puoltoperusteet ovat ymmärrettävät ja selkeät verrattuna aikaisemmin käytössä olleisiin puoltoperusteisiin.  Lisäksi peruskiintiön puolto on kirjoitettu auki siten, että jokainen voi nähdä, mihin puolto perustuu.  Ensin on kerrottu ns. peruskiintiön (n. 80-90% kokonaiskiin­tiöstä) jakoperusteet eli pinta-alakerroin yksityismaille on vuonna 2000 1,325 hirveä/1000 ha ja ampujakerroin jaettaessa valtion maiden hirviä 0,247 hir­veä/ampuja.  Juuri tässä kohden rhy:n johtokunta toteuttaa kansalaisten tasaver­taisuutta lain edessä.  Mikäli keskimääräinen pinta-alakerroin tai ampujakerroin on muuttunut, tämän muutoksen perusteet näkyvät puoltolausunnossa ja perus­teet ovat lain mukaiset. 

 

Lisäksi Rovaniemen seudun rhy:n johtokunta toteaa, että nimenomaan rhy:n johtokunnan jäsenet ja toiminnanohjaaja toimivat suoraan vuorovaikutuksessa hirvenmetsästäjien kanssa päinvastoin kuin riistanhoitopiirin piirihallitus eivätkä hirvenmetsästäjät ole pitäneet nykyisiä puoltoperusteita epäselvinä tai vaikeina tulkita.

 

Lohkojako ei koske hirvilupien peruskiintiön puoltamista, kuten puoltoperustei­siin syventymällä käy helposti ilmi.  Lohkojako tarvitaan vain riittävän ja har­kinnanvaraisen verotustehon kohdentamiseksi vahinkoalueille ja alueellisen verotustehon hienosäätöön metsästyksen kestävyyden turvaamiseksi.  Kaikki peruskiintiöjaosta poikkeavat puollot näkyvät selkeästi puoltolausunnossa.  Mikäli tietylle alueelle on kohdistettu peruskiintiön lisäksi ns. vahinkokiintiötä, vahinkokiintiökin on lisätty hakijoille siinä suhteessa, kuin he ovat saaneet hirvilupia peruskiintiöstä.

 

Lapin riistanhoitopiirin tiedossa on varsin hyvin, että Rovaniemen seudun rhy:n johtokunnan hyväksymät puoltoperusteet on tehty huolellisen valmistelutyön jälkeen ja sen jälkeen, kun yhdistyksen kaikki n. 120 metsästysseuraa ja seuruet­ta ovat saaneet esittää niistä oman näkemyksensä.  Puoltoperusteet vastaavat selkeästi yhdistyksen jäsenistön enemmistön mielipidettä.

 

 

Pentti Ylinivan esteellisyydestä

 

Ylinivan esteellisyyttä tulee arvostella suhteessa Rovaniemen seudun rhy:n johtokuntaan.  Yliniva on yhdessä varatuomari Jarmo Kiurun kanssa laatinut nimenomaan oikeudellisen, rhy:n johtokunnan ja sen puheenjohtajan toiminnan täysin kyseenalaistavan muistion, jossa Yliniva selvästi asettuu johtokunnan vastapuoleksi. 

 

Jääviyden ratkaisee se, voiko rhy:n johtokunta luottaa siihen, että Yliniva käsi­tellessään johtokunnan käyttämiä puoltoperusteita toimii puolueettomasti. 

 

Lapin riistanhoitopiirin oikea menettely olisi ollut, että hallitus olisi kutsunut yhdistyksen toiminnanjohtajan selostamaan puoltoperusteita, niiden toimivuutta kentällä sekä sen, miten kansalaisia kohdellaan tasavertaisesti.

 

Kun Rovaniemen seudun rhy:n puheenjohtaja on 25.9.1999 esitellyt Lapin riistanhoitopiirin kokouksessa rhy:n johtokunnan kannanotot, puheenjohtajalla ja johtokunnalla ei ole ollut keskenään mitään ristiriitaa.  Ylinivan ja Kiurun laatima muistio ei ole tehnyt Lukkarilaa millään tavoin esteelliseksi suhteessa rhy:n johtokuntaan.  Hallintomenettelylain 10 §:n 1 mom. 6 kohdassa todetaan, että virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuutensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.  Yliniva on juuri sellaisessa asemassa, että hänen luotettavuutensa suhteensa riistanhoitoyhdistyksen johtokuntaan on vaarantunut.  Hallintomenettelylain 10 §:n 3 mom. mukaan esteellisyysperusteita sovelletaan sellaiseenkin henkilöön, joka muuten kuin virkamiehenä käsittelee asioita viran­omaisessa.

 

Ylinivan esteellisyyttä edelleen vahvistaa se, että muistion 12.4.1999 toinen allekirjoittaja Jarmo Kiuru Lapin riistanhoitopiirin hallituksen päätöksen 27.5.2000 perusteella sanomalehti Lapin Kansassa kirjoitti mm., että Lapin riistanhoitopiirin hallituksen perustelut osoittaisivat Rovaniemen seudun rhy:n johtokunnan käyttämät puoltoperusteet lainvastaisiksi.

 

Ylinivan ja Kiurun muistion 12.4.1999 aiheuttama puoltoperustekiista on edel­leen Lapin riistanhoitopiirissä täysin ratkaisematta.

 

 

Käsittelyjärjestyspyyntö

 

Rovaniemen seudun riistanhoitoyhdistys pyytää, että maaseutuelinkeinojen valituslautakunta ratkaisee samalla kertaa ja samalla päätöksellä molemmat Rovaniemen seudun riistanhoitoyhdistyksen tekemät valitukset koskien Lapin riistanhoitopiirin hallituksen tekemiä päätöksiä 29.5.1999 ja 27.5.2000, koska kysymyksessä on tosiasiassa sama valituskokonaisuus ja myös valitusperusteet ovat pääosin samanlaiset.

 

ROVANIEMEN SEUDUN RIISTANHOITOYHDISTYS

 

 

 

Hannu Lukkarila                                                Matti Ylijääskö

puheenjohtaja                                                toiminnanohjaaja

 

 

LIITTEET              

1         Selvitys Rovaniemen maalaiskunnan ja Sallan kunnan kokonaispinta-aloista sekä valtion maiden suhteellisesta osuudesta ko. kunnissa

 

2         Jarmo Kiurun kirjoitus sanomalehti Lapin Kansassa 26.7.2000

 

3         hirvenkaatolupien jakamista koskeva lehtijuttu sanomalehti Lapin Kansassa 28.8.2000 ja siihen annettu vastine

 

4         lyhennysjäljennös hallituksen esityksestä 1993 VP-HE 301 eduskunnalle perus­tuslakien säännösten muuttamisesta, joihin Rovaniemen seudun riistanhoitoyh­distys viittaa erityisesti merkittyihin asiakohtiin