Eriävä mielipide Rovaniemen seudun riistanhoitoyhdistyksen kokouksen 5.9.2000 asiakohtaan, joka koskee vastaselityksen antamista maaseutuelinkeinojen valituslautakunnassa vireillä olevaa asiaa 221/4/2000

Katson, että Rovaniemen riistanhoitoyhdistyksen nimissä tehty 17.7.2000 päivätty, maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle osoitettu valitus on tehty ilman johtokunnan päätöstä ja sen perusteella jätettävä käsittelemättä ja huomiotta ja valituksessa esitetyt väittämät ovat yhdistyksen puheenjohtajan omia näkemyksiä, jotka on kirjattu johtokuntaa kuulematta. Valitusta ei ole tehty säädetyssä 30 päivän määräajassa. Valituksessa ilmoitetaan Lapin riistanhoitopiirin päätöksen tulleen riistanhoitoyhdistyksen tiedoksi 30.6.2000. Heinäkuun 17. päivänä 2000 pidettyä puhelinkokousta ei pidetty säädetyssä järjestyksessä. Tästä johtokunta on antanut johtokunnan puheenjohtajalle huomautuksen. Valitusajan kuluessa ei siis ole pidetty oikeassa järjestyksessä johtokunnan kokousta, joten johtokunta ei ole tehnyt päätöstä valittamisesta.

Lapin riistanhoitopiirin valitukseen antama vastine on perusteltu ja mielestäni se tulee hyväksyä sellaisenaan eikä johtokunnan tule antaa nyt mitään vastinetta riistanhoitopiirin vastineeseen. Puheenjohtaja tai kukaan mukaan ei ole esittänyt luotettavasti sellaisia syitä, joiden perusteella olisi aihetta epäillä Lapin riistanhoitopiirin hallituksen menetelleen jotenkin väärin edes perustuslain perusoikeussäännösten näkökannalta.

Perustelut

Vastaselityksessään yhdistyksen puheenjohtaja, asianajaja Hannu Lukkarila esittää osin perusteettomia väitteitä ja osin ristiriitaisia väitteitä.

Sivulla 2 Lukkarila väittää, että Rovaniemen seudun rhy:n alueella metsästävistä noin 2400 henkilöstä n. 800 on sellaista, joilla ei ole muuta metsästysmahdollisuutta. Väite on perusteeton, koska sellaista selvitystä ei ole tehty, jossa eri henkilöiden kaikki metsästysmahdollisuudet olisi selvitetty. Esitetty luku 800 on vain jostain tempaistu.

Edelleen Lukkarila väittää rhy:n johtokunnan käyttävän julkista viranomaisvaltaa hirviluvista lausuntoa antaessaan. Rhy:n antama lausunto ei sido luvan myöntävää riistanhoitopiiriä, joten lausunnon antaminen ei ole julkisen vallan käyttämistä.

Vastaselityksen sivulla 3 Lukkarila esittää, että kaikilla hirvilupien hakijoilla on samanarvoiset oikeudet vaatia valtion maiden hirvituotto jaettavaksi tasan Rovaniemellä. Kuitenkin hän jo samassa kappaleessa esittää vastakkaisen ajatuksen viitaten maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisuun 253/4/99, jossa katsottiin, että muu metsästysmahdollisuus voitiin ottaa huomioon valtion maiden tuottoa jaettaessa.

Vastaselityksessään Lukkarila viittaa entiseen Rovaniemen rhy:ssä käytettyyn lohkojaan ja yrittää selitellä kuinka nyt koko rhy:n aluetta kohdellaan samalla tavalla. Hän jättää sen tyystin mainitsematta, että Rovaniemen seudun riistanhoitoyhdistyksen alue on n. 750.000 hehtaaria. Alueen eri osat ovat maaperänsä ravintopitoisuudelta täysin erilaisia, hirvenmetsästäjiä on alueen eri osilla täysin erilaiset määrät ja yksityismaiden osuus suhteessa valtion maihin on myös täysin erilainen alueen eri osissa. Nämä seikat kaikki erikseen ja erityisesti yhdessä vaikuttavat sen, että koko laajaa yhdistyksen aluetta ei ole mahdollista panna samaan muottiin.

Lukkarila sivulla 5 alkavassa osassa yrittää selittää laatimiensa puoltoperusteiden selkeyttä ja niiden tasapuolisuutta. Jo tuo selitys osoittaa puoltoperusteiden epäselvyyden ja toimimattomuuden. Kun hän aluksi selostaa kuinka peruskiintiö on sama koko alueella ja esittää, ettei ole lohkojakoa, hän heti seuraavassa kappaleessa kertookin lohkojaon olevan lisä-, vahinko- ym. poteissa. Hän siis itsekin myöntää sen, että jos hänen puoltoperusteitaan noudatettaisiin, osalta aluetta hirvet ammuttaisiin kaikki ja osalla aluetta hirvituhot olisivat sietämättömät.

Kun olen puoltoperusteista keskustellut eräiden muiden johtokunnan jäsenten kanssa, olen huomannut, että hekään eivät kaikilta osin tiedä, mitä puoltoperusteet todella tarkoittavat. Tilanteen ollessa näin epäselvä ja tulkinnanvarainen, on täysin mahdotonta, että tavallinen rivimetsästäjä tajuaisi miten hirviosuudet määräytyvät.

Sivulla 4 olevassa kappaleessa Lukkarila väittää Lapin riistanhoitopiirin hyväksyneen puoltoperusteet, kun se on hyväksynyt puolletut lupamäärät. Tilanne ei ole tällainen. Sekä keväällä 1999 että keväällä 2000 luvat myöntäessään, piirin hallitus on kirjannut pöytäkirjaan lausuman puoltoperusteista ja vaatinut niiden selkeyttämistä. Se, että lupamääriä ei ole muutettu, on johtunut siitä, että johtokunta ja Lukkarila itsekin ovat tajunneet sen, että ellei jo edellä mainituilla lisä-, vahinko- ym. poteilla yritetä oikaista puoltoperusteiden mahdottomuutta, myös puollettavat lupamäärät ovat alueen eri osien hirvikantoihin verrattuna täysin mahdottomat. Onkin siis aivan oikein, että piirin hallitus edellyttää puoltoperusteiden saattamista sellaiseen muotoon, että myös tavallinen rivimetsästäjä ymmärtää mistä on kysymys.

Nyt noudatettavat puoltoperusteet kohtelevat täysin erilaisesti valtionmaiden ja yksityismaiden verotusta. Niillä osin yhdistyksen aluetta missä yksityismaiden osuus on suuri, puoltoperusteet ”siirtävät” yksityismaiden osuutta ampujilla jaettavaksi eli maiden perusteella ei tule sitä osuutta mikä niillä kuuluisi tulla. Hyvä esimerkki tästä on tämän vuoden jakolaskelma. Siinä Ranuantien suunnan lohkolle on tullut maiden perusteella 321 hirvestä 173,1 ,vaikka yksityismaiden osuus alueen koko pinta-alasta on 65,86 %, jonka mukaan yksityismaiden perusteella olisi pitänyt tulla 235,1 hirveä.

Vastaavasti siellä missä yksityismaiden osuus alueen pinta-alasta on vähäinen, maiden perusteella osuudeksi tulee merkittävästi enemmän kuin mitä niiden osuuden mukaan pitäisi tulla. Tästä on hyvänä esimerkkinä tältä vuodelta Ylä-Ounasjoen alue, missä mailla on puollettu 64,71, vaikka yksityismaiden prosenttiosuuden 32,86 mukaisesti olisi pitänyt puoltaa vain 48,3.

Lukkarila perustelee puoltoperusteitaan myös yhdenvertaisuuden vaatimuksella. Vaatimus sinänsä on hyvä ja perusteltu, mutta se miten Lukkarila sen esittää, on täysin kestämätöntä. Koska rhy:n koko alueen hirvitiheys ei ole samanlainen, metsästäjiä ei ole tasaisesti alueen eri osissa ja yksityismaiden ja valtion maiden suhde on erilainen, ei ole mitään mahdollista saada liharepun painoa samanlaiseksi kaikille metsästäjille.

Kun lasketaan rhy:n tämänvuotiset ampujakohtaiset lopulliset kertoimet sen jälkeen, kun lisä- ja vahinkopotit on huomioitu, ne vaihtelevat 0,209:n ja 0,343:n välillä. Tosiasiassa yhdistyksen johtokuntakin myöntää siis sen, että Rovaniemen seudun rhy:n aluetta ei voi asettaa samaan muotiin, mutta kuitenkin yrittää sen tehdä, joka johtaa käsittämättömään kikkailuun eri ”poteilla”. Keväällä 1999 johtokunta keksi vielä lisävahinkopotin.

Puoltoperusteiden tulisi olla sellaiset, että lähtökohtana on kestävän käytön periaate ilman, että sitä pitää yrittää etsiä erilaisilla ihmeellisillä ”poteilla” ja sen jälkeen yhdenvertaisuuden periaate, jota tulee soveltaa siten kuin se on ilmaistu metsästylain 26 ja 46 pykälissä.

Pentti Ylinivan esteellisyydestä

Yhdistyksen puheenjohtajan Hannu Lukkarilan väitteet Pentti Ylinivan esteellisyydestä alkavat vaikuttaa vähintäänkin kummallisilta. Nyt Lukkarila kirjoittamassaan vastineessa, jonka hän hyväksytti johtokunnalla, esittää Ylinivan olleen esteellisen sen vuoksi, että Yliniva ei nauti Rovaniemen seudun riistanhoitoyhdistyksen johtokunnan luottamusta. Tosiasia kuitenkin on se, että Rovaniemen seudun riistanhoitoyhdistyksen johtokunta ei koskaan ole päättänyt mitään Ylinivan luotettavuudesta sen enempää kuin epäluotettavuudestakaan eikä koskaan aikaisemmin ole edes asettanut kyseenalaiseksi Ylinivan luottamusta. Se, että hän on hirvenpuoltoperusteista eri mieltä kuin yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Lukkarila, ei tee Ylinivasta epäluotettavaa ja esteellistä.

Koska Lukkarila itse on vuotta aikaisemmin käyttänyt Lapin riistanhoitopiirin hallituksen kokouksessa vastaavanlaisen puheenvuoron kuin Yliniva vuotta myöhemmin, Lukkarila itse on ollut paljon suuremmalla syyllä esteellinen. Lukkarila on aikaisemmin rhy:n puheenjohtajana ollut käsittelemässä rhy:n antamia lausuntoja ja sen lisäksi oli jo silloin riistanhoitopiirille tullut kuudentoista Ranuantien suunnan seurojen ja seurueiden allekirjoittama muistio, jota Lukkarila nyt nimittää kanteluksi (kun Lukkari on 2.6.1999 päivätyllä kirjeellään lähettänyt tuohon muistioon antamansa selityksen tiedoksi Ranuantien suunnan allekirjoittajaseuroille ja seurueille, hän on kutsunut sitä itsekin sanalla ”kirjoituksenne”) ja jonka perusteella hän väittää Ylinivaa esteelliseksi. Allekirjoittajaseurojen ja seurueiden jäsenet koostuvat laajasta metsästäjäkunnasta, jotka kirjelmällä ilmaisivat olevansa eri mieltä erityisesti puheenjohtajan ajamista uusista hirvilupien puoltoperusteista. Tältä pohjalta ajatellen Lukkarila itse ei nauttinut silloin eikä nauti nytkään laajan metsästäjäkunnan luottamusta.

Vastaselityksensä sivulla 7 Lukkarila väittää Yliniva esteellisyyden vielä vahvistuneen Jarmo Kiurun erään kirjoituksen vuoksi. Muistio, jota Yliniva on ollut laatimassa yhdessä Jarmo Kiurun kanssa Ranuantien suunnan metsästäjien puolesta ja toimeksiannosta, on päivätty 12.4.1999. Kiuru on kirjoittanut Lukkarilan nyt mainitseman kirjoituksen yli vuotta myöhemmin. Miten tällainen toista vuotta myöhemmin tapahtunut toisen henkilön teko voi vahvistaa Ylinivan esteellisyyttä? Jo ajatuskin on täysin mahdoton ja vaatii todella suurta mielikuvista tuollaista edes esittää.

Haluan korostaa vielä sitä, että Yliniva ei ole allekirjoittanut edellä mainittua muistiota, jota Lukkarila kutsuu kanteluksi. Hän on ollut vain sitä valmistelemassa Ranuantien suunnan metsästäjien puolesta.

Katsonkin, että Lukkarilan nyt esittämät Ylinivaan kohdistuvat esteellisyysväitteet ovat täysin vailla minkäänlaista pohjaa ja johtuvat vain siitä, että Yliniva yhdessä monien muiden rhy:n jäsenten kanssa on uskaltanut olla eri mieltä hirvilupien puoltoperusteista Lukkarilan kanssa.

En voi välttyä siltä ajatukselta, että nämä Ylinivaan nyt kohdistuvat väitteet johtuvat siitä, että Yliniva valittiin keväällä 1999 pidetyssä Lapin riistanhoitopiirin vuosikokouksessa Rovaniemen riistanhoitoyhdistyksestä Lapin riistanhoitopiirin hallitukseen. Myös Lukkarilaa oli ehdotettu hallituksen jäseneksi ja äänestyksessä reilulla äänten enemmistöllä Yliniva oli valittu. Lukkarila oli aikaisemmin ollut useita vuosia piirin hallituksessa.

Muuta

Olen saanut tietää, että Hannu Lukkarila on Harri Nordströmin asiamiehenä valituksessa, jossa vaaditaan maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaa muuttamaan Lapin riistanhoitopiirin 27.5.2000 antamaan päätöstä nro 2000/00255 siten, että valittajalle myönnetään hirvieläinten pyyntilupa 13,5 (9 aikuista ja 9 vasaa). Lapin riistanhoitopiiri oli myöntänyt 7 aikuisen ja 7 vasan kaatoon oikeuttavan luvan.

Tässä valituksessa asiamies Lukkarila esittää täysin toisenlaisia perusteita, kuin hän on esittänyt eri yhteyksissä toimiessaan Rovaniemen seudun riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajana. Valituksessa Lukkarila vaatii valittajalle hirvenkaatolupia myös valtion maille, vaikka valittaja jo on saanut yksityismaiden perusteella selvästi suuremman määrän kuin muut alueelle lupaa hakeneet. Valittaja saama osuus on 0,8235 hirveä (vasat ja aikuiset yhteensä) ja parhaan muun saman alueen luvansaajan osuus, valtion maiden osuus huomioiden, on 0,6185. Rhy:n puheenjohtaja Lukkarila on eri yhteyksissä voimakkaasti esittänyt sitä kantaa, että yksityismaiden tuoma osuus tulee ottaa huomioon valtion maiden hirvituottoa jaettaessa.

Rovaniemen seudun rhy:n puheenjohtajana Lukkarila väittää puolustavansa maattomien metsästäjien oikeuksia ja perustelee toimintaansa yhdenvertaisuudella vedoten jopa perustuslain säännöksiin. Kantaansa hän perustelee myös sillä, että muu hirvenmetsästysmahdollisuus on otettava huomioon valtion maiden tuottoa jaettaessa. Asianajajana hän puolustaa voimakkaasti maanomistajan oikeuksia jälleen samoihin yhdenvertaisuussäännöksiin nojaten ja vaatii valtion maiden tuoton jakamista tasan. Nyt ei tarvitse eikä saakaan ottaa huomioon muuta hirvenmetsästysmahdollisuutta.

Lukkarilan edellä kerrotun toiminnan johdosta mielessäni on herännyt kysymys siitä, missä ominaisuudessa hän kulloinkin toimii? Toimiiko hän rhy:n puheenjohtajana vaiko asianajajana päämiehensä etua ajaen? Epäselvää on myös se, kuka kulloinkin on päämies. Esittämääni epäilystä tukee myös se, että esimerkiksi nyt kysymyksessä olevan vastaselityksen ensimmäisen sivun vasemmassa ylälaidassa on Rovaniemen seudun rhy:n yhteystiedot ja oikeassa yläreunassa Asianajotoimisto Lukkarila & Kinnusen yhteystiedot. Miksi? Onko kysymyksessä jonkinlainen piilomainonta vai mistä on kysymys? Olen nähnyt useita muitakin vastaavanlaisia asiakirjoja.. Minulla ei ole tiedossa, että Rovaniemen seudun rhy olisi antanut jotain toimeksiantoja Asianajotoimisto Lukkarila & Kinnuselle. Ainakaan minun toimikauteni aikana 1.1.2000 lähtien tällaista ei ole tapahtunut.

Mielestäni edellä esitetyillä syillä Lukkarila itse on esteellinen käsittelemään hirvilupa-asioita Lapin riistanhoitopiirin alaisessa riistanhoitoyhdistyksessä. Luottamus häntä kohtaan on erityisesti vaarantunut ja näin hän on hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan esteellinen rhy:n puheenjohtajana käsittelemään hirvilupien myöntämisperusteita ja niihin liittyviä asioita. Ainakaan minun oikeustajuun ja moraalikäsityksiin ei sovi toisaalta toiminta rhy:n puheenjohtajana ja tunnollisena viranomaisena kuten Lukkarila itse jatkuvasti korostaa ja toisaalta päinvastainen toiminta asianajajana.

Rovaniemellä 6.9.2000

Erkki Ruokanen

Rovaniemen seudun riistanhoitoyhdistyksen

johtokunnan jäsen

Liitteet:

1. Jäljennös Rovaniemen seudun riistanhoitoyhdistyksen hirvilupahakemusten yhteenvedosta/puoltoperusteista (osoittaa käytetyn aluejaon ja puoltoperusteiden monimutkaisuuden)

2. Jäljennös Rovaniemen seudun riistanhoitoyhdistyksen johtokunnan vastaselityksen I sivusta (osoituksena asianajotoimiston nimen esiintymisestä rhy:n johtokunnan asiakirjassa)